Kohta sitä saa

Kesällä oli hauskaa ja tuli tehtyä mahtavia reissuja, mutta tällä kertaa lämpimämmille leveyspiireille. Haaveet Strynin kesähiihdosta jäi kakkoseks Balille, mutta ehkä ens kesänä sitten Norjan puolelle. Viimeksi on ollut sukset jalassa muutaman päivän päälle viisi kuukautta sitten, ja vierotusoireet tuntuu. Muutaman kerran tullu laskettua puuteria unissa ja ajatuksetki pyrkii harhautumaan jonnekin ihan muualle Suomen harmaudesta. Netissä tulee surffailtua ja haaveiltua kaikesta siitä kamasta, mihin ei oo varaa.

Onneks talvi lähestyy ja vapaalaskukansa aktivoituu. Skiexpot on kohta täällä, Sport Conradin katalogi putos postiluukusta ja Facebookissa näkyy laskuleffojen ensi-iltojen eventejä. Engelbergin webbikameroiden seuraaminen on alkanut, ja parin viikon päästä sinnekin suuntaa ensimmäiset suomalaiset hiihtäjät. Tuntuu ikävältä, että ei ite oo seuraamassa perästä... Ainakaan koko kaudeksi.

Näin opsikelijan näkökulmasta tästä on tulossa tosi erilainen talvi ku vuosi sitten. Tulee laskettua paljon jotain aivan muuta kuin puuteria. Rahatilanne ei oo läheskään yhtä hyvä, eikä sitä aikaakaan oo yhtä paljoa. Onneks meillä on pitkä joululoma. Viimeiset tentit on joulukuun puolessa välissä ja sen jälkeen olis tarkotus suunnata takas Enkelten vuorelle. Sieltä suoraan Skipolin reissulle Itävaltaan, ja vasta tammikuun lopussa takas koulun penkille. Ei mitenkään huono! (Kunhan tää suunnitelma toteutuu, lippuja ei vielä oo...)

Haluu mäkeen!