Nou hätä, huhtikuun dumppi tuli

Kaks viikkoa sitten tiistaina tuli toinen dumppi. Keskiviikkona laskettiin kuivaa puuteria, eikä osunu pohjille yhtään. Hienointa hommassa oli se, että Engelbergissä ei oo enää ketään jäljellä, joten omia linjoja sai laskea koko päivän. Iloa siitä dumpista kesti viikon, sillä kelit pysy tarpeeksi kylminä koko ajan. Nyt alkaa olla lämpimämpää... Mäkeen meno pitäis ajottaa silleen, että lumi on pehmennyt yön pakkasen jälkeen mutta ei kuitenkaan vielä muuttunut liisteriksi. Aika hankalaa saada laskua jolla olis sekä ylä- että alaosa kivaa kevätlunta.

Viime viikolla käytiin pienellä kevätskinnauksella. Ei otettu mitään kiireistä aikataulua vaan päätettiin yöpyä vuorella. Aluksi tarkoitus oli mennä nukkumaan alppimajalle, mutta hintataso oli sen verran kova että päätettiin nukkua ulkona. Ajettiin aamulla kaikessa rauhassa Sustenpassin parkkikselle ja lähdettiin nousemaan pikkuhiljaa. Joskus kolmen jälkeen kaivettiin syvennys lumeen kallion kupeeseen. Sitten keiteltiin päivällinen trangialla ja pikkuhiljaa ryömittiin makuupusseihin. Oli aika kylmä yö vaikka lämpötila ei laskenu alle -5 asteen... Tosi hieno kokemus kuitenkin. Ikinä en oo nähnyt niin hienoa tähtitaivasta.



Semi hyvät näkymät just ennen nukkumaan menoa


Viikko sitten meillä oli 80's ski day, vuorella pyöri nelisenkymmentä menneen ajan mukaan pukeutunutta laskijaa. Päivä tais olla yhtä juhlaa Titiliksen huipulle matkaaville Aasialaisille turisteille, jotka muutenkin haluavat kuviin laskijoiden kanssa. Saimme ihailla hienoja suorituksia vanhoilla parimetrisillä sukkapuikoilla ja Big Footeilla. Back flippejä ja ratalaskua.

Paikallinen suksikauppias fiilistelee, kuvaaja vielä tuntematon

Muutenkin kuin tyhjästä vuoresta huomaa, että saisonende on täällä. Lumi sulaa kovaa vauhtia, viimeinen kyläänlasku taisi tulla laskettua jo yli viikko sitten. Silloinkin oli aika paljon mutaesteitä matkalla. Kaupat ovat siirtäneet sukset pois ja laittaneet pyörät tilalle. Välillä tuntuu siltä, että en syö enää muuta kuin grilliruokaa. Huhtikuu on ollut mielettömän hauska, ainoa huono puoli on kavereiden lähteminen kotikonnuille. Tällä viikolla lähtee joka päivä joku. On surullista ajatella, että tää hieno aika elämästä alkaa olla ohi... Mahdollisesti ensi vuonna uudelleen?

Edellisessä postauksessa kirjoitin pitkästä randosta jolla käytiin Danin kanssa. Tässä linkki hänen blogiinsa, mistä löytyy hieman tarkempi juttu siitä reissusta.
http://brainfood.howies.co.uk/2011/04/in-the-mountains-part-3/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+howiesByTheWay+%28howies+-+by+the+way...%29

On se elämä rankkaa

Loppu maalliskuusta on vierähtäny ohi tosi nopeesti. Muutaman kerran ollaan saatu uutta lunta, mut enimmäkseen ollaan skinnailtu. Yks viikonloppu oli ihan mieletön, ku ensin tuli torstaina dumppi ja sitte seuraava lauantaina. Säätiedotteesta ku katteli tän ihmeen saapumista nii piti ottaa viikoloppu lomaa duunista. Torstaina aamulla oli vielä pieni suomalainen tyttö opissa, mut sen jälkee vaan laskemisen juhlaa. Nopeesti se kaikki oli kuitenki träkeillä ja haikkaaminen alko taas.

Tehtiin kauden pisin reissu, meni jostain kahdeksasta neljään... Syötiin kyllä kunnon lounas välillä eikä pidetty mitään kiirettä. Lopussa tuli sitte hoppu ku rupes jännittämään, että ehtiikö viimeiseen hissiin. Liian tiukoille meni ja herra hissimies pyörittelikin päätään meille. Kiitokset siitä, että odotti kun näki meidän matkaavan järven yli hissiä kohti. Siinä vaiheessa olis tullu tippa linssiin jos olis joutunu skinnaamaan sen mäen ylös. Tunti lisää urheilua...




Osuttiin vaarallisen oloiseen lumeen, joten täyskäännös, ylempänä oli parempi

 


Dan droppaa linjoille

 Maalliskuu ja huhtikuun alku ovat olleet töiden kannalta aika hiljaisia. Yhden viikonlopun olin auttelemassa, kun Tazza tuli promoomaan kaakaotaan tänne. Kolme päivää auringonpaisteessa hengailua kattelemassa kun porukka hyppii isolle air bagille. Risto Mattilakin kävi hyppäämässä pari kertaa. Ei kyllä vähään aikaan maistu kaakao.

Yhtenä viikonloppuna olin moikkaamassa jenkeistä tuttua kaveria Zürichissä. Aika mieletöntä nähdä kahden vuoden tauon jälkeen ihminen, jonka kanssa hengas vaihto-oppilas aikoina kymmenen kuukautta lähes joka päivä. Sitten kun jätin kaupungin taakseni ja palasin kotikylään, niin olikin melkein mun synttärit. Juhlittiin jo edellisenä iltana ja itse syntymäpäivänä käytiin tyttöjen kanssa illallisella. Seuraavana päivänä oli henkilökunnan laskukisojen ja kahden suomalaisen kaverin läksiäisten vuoro, niin meni aika nopeasti se viikko ohi laskiessa ja juhliessa. Viikoloppu otettiin kyllä rennosti.

Huhtikuu on tuonut tullessaan terassikelit, grillauksen ja keväthiihdon. Maanantaina tuli dumppi, niin tiistaina oli noin 15 cm uutta. Ei mitään eeppistä, mutta hauskaa oli. Perimätieto kertoo, että huhtikuussa tulee perinteisesti ainakin yksi iso dumppi. Toivotaan että tää vuosi ei tee poikkeusta sen suhteen!