Kohta sitä saa

Kesällä oli hauskaa ja tuli tehtyä mahtavia reissuja, mutta tällä kertaa lämpimämmille leveyspiireille. Haaveet Strynin kesähiihdosta jäi kakkoseks Balille, mutta ehkä ens kesänä sitten Norjan puolelle. Viimeksi on ollut sukset jalassa muutaman päivän päälle viisi kuukautta sitten, ja vierotusoireet tuntuu. Muutaman kerran tullu laskettua puuteria unissa ja ajatuksetki pyrkii harhautumaan jonnekin ihan muualle Suomen harmaudesta. Netissä tulee surffailtua ja haaveiltua kaikesta siitä kamasta, mihin ei oo varaa.

Onneks talvi lähestyy ja vapaalaskukansa aktivoituu. Skiexpot on kohta täällä, Sport Conradin katalogi putos postiluukusta ja Facebookissa näkyy laskuleffojen ensi-iltojen eventejä. Engelbergin webbikameroiden seuraaminen on alkanut, ja parin viikon päästä sinnekin suuntaa ensimmäiset suomalaiset hiihtäjät. Tuntuu ikävältä, että ei ite oo seuraamassa perästä... Ainakaan koko kaudeksi.

Näin opsikelijan näkökulmasta tästä on tulossa tosi erilainen talvi ku vuosi sitten. Tulee laskettua paljon jotain aivan muuta kuin puuteria. Rahatilanne ei oo läheskään yhtä hyvä, eikä sitä aikaakaan oo yhtä paljoa. Onneks meillä on pitkä joululoma. Viimeiset tentit on joulukuun puolessa välissä ja sen jälkeen olis tarkotus suunnata takas Enkelten vuorelle. Sieltä suoraan Skipolin reissulle Itävaltaan, ja vasta tammikuun lopussa takas koulun penkille. Ei mitenkään huono! (Kunhan tää suunnitelma toteutuu, lippuja ei vielä oo...)

Haluu mäkeen!

Nou hätä, huhtikuun dumppi tuli

Kaks viikkoa sitten tiistaina tuli toinen dumppi. Keskiviikkona laskettiin kuivaa puuteria, eikä osunu pohjille yhtään. Hienointa hommassa oli se, että Engelbergissä ei oo enää ketään jäljellä, joten omia linjoja sai laskea koko päivän. Iloa siitä dumpista kesti viikon, sillä kelit pysy tarpeeksi kylminä koko ajan. Nyt alkaa olla lämpimämpää... Mäkeen meno pitäis ajottaa silleen, että lumi on pehmennyt yön pakkasen jälkeen mutta ei kuitenkaan vielä muuttunut liisteriksi. Aika hankalaa saada laskua jolla olis sekä ylä- että alaosa kivaa kevätlunta.

Viime viikolla käytiin pienellä kevätskinnauksella. Ei otettu mitään kiireistä aikataulua vaan päätettiin yöpyä vuorella. Aluksi tarkoitus oli mennä nukkumaan alppimajalle, mutta hintataso oli sen verran kova että päätettiin nukkua ulkona. Ajettiin aamulla kaikessa rauhassa Sustenpassin parkkikselle ja lähdettiin nousemaan pikkuhiljaa. Joskus kolmen jälkeen kaivettiin syvennys lumeen kallion kupeeseen. Sitten keiteltiin päivällinen trangialla ja pikkuhiljaa ryömittiin makuupusseihin. Oli aika kylmä yö vaikka lämpötila ei laskenu alle -5 asteen... Tosi hieno kokemus kuitenkin. Ikinä en oo nähnyt niin hienoa tähtitaivasta.



Semi hyvät näkymät just ennen nukkumaan menoa


Viikko sitten meillä oli 80's ski day, vuorella pyöri nelisenkymmentä menneen ajan mukaan pukeutunutta laskijaa. Päivä tais olla yhtä juhlaa Titiliksen huipulle matkaaville Aasialaisille turisteille, jotka muutenkin haluavat kuviin laskijoiden kanssa. Saimme ihailla hienoja suorituksia vanhoilla parimetrisillä sukkapuikoilla ja Big Footeilla. Back flippejä ja ratalaskua.

Paikallinen suksikauppias fiilistelee, kuvaaja vielä tuntematon

Muutenkin kuin tyhjästä vuoresta huomaa, että saisonende on täällä. Lumi sulaa kovaa vauhtia, viimeinen kyläänlasku taisi tulla laskettua jo yli viikko sitten. Silloinkin oli aika paljon mutaesteitä matkalla. Kaupat ovat siirtäneet sukset pois ja laittaneet pyörät tilalle. Välillä tuntuu siltä, että en syö enää muuta kuin grilliruokaa. Huhtikuu on ollut mielettömän hauska, ainoa huono puoli on kavereiden lähteminen kotikonnuille. Tällä viikolla lähtee joka päivä joku. On surullista ajatella, että tää hieno aika elämästä alkaa olla ohi... Mahdollisesti ensi vuonna uudelleen?

Edellisessä postauksessa kirjoitin pitkästä randosta jolla käytiin Danin kanssa. Tässä linkki hänen blogiinsa, mistä löytyy hieman tarkempi juttu siitä reissusta.
http://brainfood.howies.co.uk/2011/04/in-the-mountains-part-3/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+howiesByTheWay+%28howies+-+by+the+way...%29

On se elämä rankkaa

Loppu maalliskuusta on vierähtäny ohi tosi nopeesti. Muutaman kerran ollaan saatu uutta lunta, mut enimmäkseen ollaan skinnailtu. Yks viikonloppu oli ihan mieletön, ku ensin tuli torstaina dumppi ja sitte seuraava lauantaina. Säätiedotteesta ku katteli tän ihmeen saapumista nii piti ottaa viikoloppu lomaa duunista. Torstaina aamulla oli vielä pieni suomalainen tyttö opissa, mut sen jälkee vaan laskemisen juhlaa. Nopeesti se kaikki oli kuitenki träkeillä ja haikkaaminen alko taas.

Tehtiin kauden pisin reissu, meni jostain kahdeksasta neljään... Syötiin kyllä kunnon lounas välillä eikä pidetty mitään kiirettä. Lopussa tuli sitte hoppu ku rupes jännittämään, että ehtiikö viimeiseen hissiin. Liian tiukoille meni ja herra hissimies pyörittelikin päätään meille. Kiitokset siitä, että odotti kun näki meidän matkaavan järven yli hissiä kohti. Siinä vaiheessa olis tullu tippa linssiin jos olis joutunu skinnaamaan sen mäen ylös. Tunti lisää urheilua...




Osuttiin vaarallisen oloiseen lumeen, joten täyskäännös, ylempänä oli parempi

 


Dan droppaa linjoille

 Maalliskuu ja huhtikuun alku ovat olleet töiden kannalta aika hiljaisia. Yhden viikonlopun olin auttelemassa, kun Tazza tuli promoomaan kaakaotaan tänne. Kolme päivää auringonpaisteessa hengailua kattelemassa kun porukka hyppii isolle air bagille. Risto Mattilakin kävi hyppäämässä pari kertaa. Ei kyllä vähään aikaan maistu kaakao.

Yhtenä viikonloppuna olin moikkaamassa jenkeistä tuttua kaveria Zürichissä. Aika mieletöntä nähdä kahden vuoden tauon jälkeen ihminen, jonka kanssa hengas vaihto-oppilas aikoina kymmenen kuukautta lähes joka päivä. Sitten kun jätin kaupungin taakseni ja palasin kotikylään, niin olikin melkein mun synttärit. Juhlittiin jo edellisenä iltana ja itse syntymäpäivänä käytiin tyttöjen kanssa illallisella. Seuraavana päivänä oli henkilökunnan laskukisojen ja kahden suomalaisen kaverin läksiäisten vuoro, niin meni aika nopeasti se viikko ohi laskiessa ja juhliessa. Viikoloppu otettiin kyllä rennosti.

Huhtikuu on tuonut tullessaan terassikelit, grillauksen ja keväthiihdon. Maanantaina tuli dumppi, niin tiistaina oli noin 15 cm uutta. Ei mitään eeppistä, mutta hauskaa oli. Perimätieto kertoo, että huhtikuussa tulee perinteisesti ainakin yksi iso dumppi. Toivotaan että tää vuosi ei tee poikkeusta sen suhteen!

Mä oon lomalla, lomalla nyt

Wendenlücken vallotuksen jälkeen lähettiin kattomaan mitä Andermattilla olis tajottavana, ja olihan sillä koskematonta puuteria. Siitä sitte Münchenin suurlähettilään ja Bonan kanssa suunnattiin auto kohti St. Anton am Arlbergiä. Yöks tai kaheks oli tarkotus mennä, mut taisin löytää itteni kotoa vasta neljän yön päästä, töiden pakottaessa. Hengattiin paikallisten pummien ja hullujen kanukkien kans, niillä ainaki riitti energiaa Krazy Kangurussa. Aika sisseinä ne siitä huolimatta veteli mäkeä ylös toppatakit päällä, vaik oli keväiset kelit, pointsit siitä!

Vihdoin ku Antonista kotiuduin nii ollaan käyty randolla. Se on hienoo miten paljon tekemistä löytää, ku jaksaa vähän nähä vaivaa. Magee fiilis päästä eroon kaikesta hissijonoissa tunkemisesta ja olla pelkästään omien frendien kanssa lumikenttien keskellä auringon paisteessa. Aikanen herätys, skinnailuu, lounas, vähän lisää skinnailuu, aurinkotuoleilla löhöilyä, affe, safka ja tirsakuluaariin. Kuulostaa musta aika täydelliseltä päivältä! Tänään on tosin pakko lisätä bändin kuuntelu tohon safkan ja nukkumisen väliin.

Viimeks tuli puoltoista viikkoa sitte uutta lunta, ei valittamista ku edelleenki löytyy jees laskettavaa. Silti ei oikein uskalla ees katella sääennustetta, se näyttää sen verran masentavalta... Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa... Huhua liikkuu et sunnuntaina dumppais, mut en oikein luota siihen. Katellaan sitte, että tuleeko sitä valkosta kultaa vai ei. Sitä odotellessa ei voi muuta ku skinnailla ja nauttia auringosta, ei ollenkaa huono vaihtoehtoinen tekeminen :)



Wendenlückellä loistopyydaa (c) Kassu



Danke schön Frau Holle!

No nyt sitä on vihdoin tullu. Sunnuntaina viikko sitte taivas täytty valkosista räteistä, eikä loppua näkyny ennen keskiviikkoa. Sunnuntain white out oli siis hyvä viettää töissä auraillessa alas lasten rinnettä ja illan katellessa Skandinavia vs. Easy Tigers lätkämatsia. Paikalliset tais voittaa niukasti 6-4... Mutta hyvä fiilis oli läpi matsin, minttukaakaotaki oli tarjolla.

Maanantaista keskiviikkoon oon sitte laskenu pyyderskaa joka aamu siihen asti et on pitäny mennä töihin yhen-kahen maissa. Karu fiilis laskee alas vuorelta pyydan luota lastenrinteelle ja vetää lounasleipä bussissa, mut sitä kuulemma kutsutaan elämäks. Maanantaina ja tiistaina väriskaala rajottu aika lailla valkoseen, mut keskiviikko... Sininen taivas ja hyvin löydettiin koskematonta laskettavaa. Iltapäivän oppilaski jakso nauraa läpi tunnin, edellisten päivien äidin perään itkemisen sijaan.

Loppuviikko on sitte kulunu laskemassa, uimassa, työhakemuksia täyttämässä ja Hoheneckissä, ku siellä on ollu suomalainen huippuartisti Hemu soittamassa. Lauantaina oli kunnon stressi lähteä Wendenlückeä skinnaamaan, heti hissien auettua porukka oli tekemässä sinne valtatietä. Onneks ei laskenu meiän linjoja nekää jotka ehti ensin ylös. Seuraavalla kierroksella oli kyllä suomalaisten kokoontumisajot, jotenki kummallisesti meitä on nyt kaikkialla. Ei ehtiny kuitenkaa jäädä juttelemaan, ku piti laskee alas ja straight lainata kyläänlasku et ehti bussiin et ehti töihin. Sen ryntäilyn jälkee maistu kunnon pihvi pitkästä aikaa! Münchenin ja Frankfurtin suurlähettiläät on päätyny meiän nurkkiin nukkumaan, nii ollaan ainaki syöty hyvin. Tuliaiset ei voi olla yliarvostettuja.

 

Tää sunnuntai oli sitten taas Pekan sanoin dumppelis pumppelis, mikä tarkotti et tänään maanantaina oli aikas täyellinen päivä. Ekasta kabiinista ilta neljään jakso laskee ilman taukoja, niin hyvää laskettavaa oli. Nyt voi sitte hetken rentoutua pizzan ääressä ja valmistautua huomisiin koitoksiin. Varmaan sinne Wendenlückelle taas valtatietä vetämään.

 

Toiset pääs jo tuikkaamaan ja toiset skinnas vielä perästä. Hyvä oli!

 

Tykkään! Mut missä lumi?

Uutta lunta ei vieläkään oo Enkelten vuorelle saapunu, mut muualta Alpeilta kuuluu huhua, että vähän uuta ois tullu. Ei mitään kovin eeppistä... On tästä sateettomasta kaudesta kuitenkin jotain hyvää seurannu, on oppinu nauttimaan kaikesta muustaki ku puuterin tuikkaamisesta. Positiivisella asenteella vaikuttais olevan iso vaikutus, ylläri?
Tällä viikolla oon ollu töissä, eli yrittäny keksiä miten ruotsiks opetetaan laskemaan. Hyvinhän se suju, vähän vaihtelua tähän hiihtomaikan duuniin. Välillä voi nimittäin olla ykstoikkosta joka kerta opettaa samoja asioita, kun enimmäkseen hiihtokouluun tulee ekakertalaisia. Sitten joka kerta selitetään, että nää on monot, nää on sukset ja näin saat sukset jalkaan. Ei kyl pitäis valittaa, onhan tää duuni yks parhaista mitä on, tosi palkitsevaa ku asiakkaat oppii uutta ja bonarina saa olla ulkona ja suksilla koko ajan.
Muutenki on ollu hauska alkuviikko, hengaillu mäessä frendien kanssa ja syöny hyviä lounaita. Eilen tuli kiva ylläri, oli raclette ilta Jochpassilla. Tarkottaen, et mahtavalla porukalla syödään ja juodaan hyvin ja sitte lasketaan alas kylään kuunvalossa. Upee fiilis ku tulee just ajettuja rinteitä alas nii kovaa ku pääsee, vaikka ei paljon mitään näekään. Sen verran pilvistä oli.
Kylään saapumisen jälkeen hengailtiin porukalla ja tuli juteltua syvällisiä. Lopputulos: Täällä on hyvä olla.

Tänään oli vapaalaskijan vapaapäivä, vaik vuori näyttiki kutsuvalta

Lunta odotellessa

Grüetzi!

Oltiin jo pitkään puhuttu Tellu Ellun kanssa välivuoden viettämisestä Alpeilla, ja täällä sitä ollaan. Pohdittiin sellasia paikkoja ku Verbier ja Andermatt, mutta päädyttiin Engelbergiin, eikä oo kertaakaan kaduttanut. Valintaan vaikutti kylän suomalaisporukka, jonka edustajista me tunneettiin pari jo entuudestaan. Tällä hetkellä meistä viis asuu samassa kämpässä, mut joukko mahdollisesti kasvaa vielä, ja vierailijoita on usein. Kylä on pienehkö, mut kaikki tarpeellinen löytyy. Porukka on rentoo ja samanhenkistä, joten uusiin ihmisiin tutustuminen on ollu helppoa. Välillä tosin tuntuu siltä, et kaikki tuntee toisensa...

Ilmeisesti koko Alppien trendin mukaisesti lumitilanne ei oo hehkuttamisen arvonen, vaikkei se huonokaa oo. Offaria pystyy edelleen laskemaan, vaikka koskemattomasta puuterista ei oo enää tietoakaan. Edellisestä dumpista on vierähtäny kolmisen viikkoa... Sillä aikaa ollaan laskettu jopa rinnettä. Tuli todettua et ku vaihtaa puuterilankut puikkareihin nii se on oikeesti ihan hauskaa puuhaa! Lisäks poistuin toista kertaa Engelbergin kylästä kahden viimeks kuluneen kuukauden aikana. Lähettiin viiden hengen porukalla matkaan Bernissä opiskelevan kaverin kutsumana. Todettiin, et Bernin vanha kaupunki on hieno, mut muuten kaupunki ei oo kovin tyrmäävä. Ei onnistuttu näkemään kaupungin kuuluisia karhuja, mut ainaki meil oli hauskaa!

Kai sitä lunta tällä viikolla tulee... Vaikka ton korpun laskeminen on ollu hauskaa, nii puuteria ei voita mikää!