Wendenlücken vallotuksen jälkeen lähettiin kattomaan mitä Andermattilla olis tajottavana, ja olihan sillä koskematonta puuteria. Siitä sitte Münchenin suurlähettilään ja Bonan kanssa suunnattiin auto kohti St. Anton am Arlbergiä. Yöks tai kaheks oli tarkotus mennä, mut taisin löytää itteni kotoa vasta neljän yön päästä, töiden pakottaessa. Hengattiin paikallisten pummien ja hullujen kanukkien kans, niillä ainaki riitti energiaa Krazy Kangurussa. Aika sisseinä ne siitä huolimatta veteli mäkeä ylös toppatakit päällä, vaik oli keväiset kelit, pointsit siitä!
Vihdoin ku Antonista kotiuduin nii ollaan käyty randolla. Se on hienoo miten paljon tekemistä löytää, ku jaksaa vähän nähä vaivaa. Magee fiilis päästä eroon kaikesta hissijonoissa tunkemisesta ja olla pelkästään omien frendien kanssa lumikenttien keskellä auringon paisteessa. Aikanen herätys, skinnailuu, lounas, vähän lisää skinnailuu, aurinkotuoleilla löhöilyä, affe, safka ja tirsakuluaariin. Kuulostaa musta aika täydelliseltä päivältä! Tänään on tosin pakko lisätä bändin kuuntelu tohon safkan ja nukkumisen väliin.
Viimeks tuli puoltoista viikkoa sitte uutta lunta, ei valittamista ku edelleenki löytyy jees laskettavaa. Silti ei oikein uskalla ees katella sääennustetta, se näyttää sen verran masentavalta... Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa... Huhua liikkuu et sunnuntaina dumppais, mut en oikein luota siihen. Katellaan sitte, että tuleeko sitä valkosta kultaa vai ei. Sitä odotellessa ei voi muuta ku skinnailla ja nauttia auringosta, ei ollenkaa huono vaihtoehtoinen tekeminen :)
 |
| Wendenlückellä loistopyydaa (c) Kassu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti