Oon tässä viime päivien aikana muistellut paljon viime kautta, kun ulkona satelee lunta, mutta maasto on aika flättiä eikä aikaa jää kouluhommilta ees etelän keskuksissa laskemiseen. Viime keväänä tuli tehtyä vielä kaks reissua tammikuun jälkeen. Toinen oli, yllätys yllätys, Engelbergiin kaheks viikoks. Laskettiin kuivinta ja kevyintä pyydaa ikinä, huhtikuun alkupuolella. Lisäks tehtiin Titlis rund tour, mikä oli ihan uskomaton kokemus. Se vaan on paras fiilis kun pääsee pois hissien lähistöltä. Ensin haikattiin yhtä harjannetta pitkin, sitten köysien turvaamana laskeuduttiin vähän alaspäin, sitten tasangon poikki, sitten taas köydet käyttöön ja lopulta skinnausta. Ensin pelotti, että lumi on aika tahmeaa eikä lasku tule olemaan kovin hyvä. Lumi tarttu skinien pohjiin ja meno oli aika raskasta. Näkymät Titliksen takapuolella on onneks aivan mahtavat, nii ei harmittanu. Vaivan palkkana löydettiin kuitenkin tosi hyvää lunta, ja lasku oli upeeta. Kun päästiin lähemmäs kylän korkeuksia, niin lumi muuttu tosi tahmeeks. Eteenpäin ei oikein liikkunu, vaikka osotti sukset suoraan alamäkeen, mikä oli seki aika jännää. Ei kuitenkaan jouduttu kävelemään käytännös yhtään, mitä nyt pikkupurojen yli.
Kausi 12-13 on nyt avattu, Serenassa, lokakuun lopussa. Sen jälkeen oon ehtinyt käymään kerran Alppipuistossa leikkimässä, vaikka ei siellä vielä ollut ihan tarpeeks lunta, ja kerran Vihdissä laskemassa puikkareilla. Nyt pitäis jaksaa vielä yks tentti, ihanasti lauantaina 22. joulukuuta, ja sitten voi aloittaa tän kauden ihan kunnolla. Viikon päästä Alpeilla, jesh! Huhut kertoo, et siellä olis paljon lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti